
Rescue-koira hoitolassa tarvitsee usein enemmän aikaa, ennakointia ja tietoa kuin koira, joka on elänyt koko ikänsä samassa kodissa. Tämä artikkeli on kirjoitettu omistajalle, joka on adoptoinut koiran kotimaisesta tai ulkomaisesta yhdistyksestä ja miettii, miten hoitojakso järjestetään turvallisesti. Kun kerrot koiran taustan hoitajalle rehellisesti ja ajoissa, hoitola pystyy suunnittelemaan sijoituksen, ulkoilun ja käsittelyn niin, ettei koiran luottamus ihmisiin kärsi.
Miksi rescue-koiran tausta muuttaa hoitojakson suunnittelua
Moni rescue-koira on elänyt kadulla, tarhassa tai useammassa kodissa ennen nykyistä perhettä. Tausta näkyy usein arjessa vasta tietyissä tilanteissa: oven paukahtaessa, kun vieras kumartuu koiran ylle tai kun koira joutuu ahtaaseen tilaan. Kotona nämä tilanteet on opittu välttämään. Koirahoitolassa niitä tulee vastaan heti ensimmäisenä päivänä.
Kokenut hoitaja katsoo ensin, mistä koira on tullut ja kuinka kauan se on ollut nykyisessä kodissa. Romaniasta tai Venäjältä tuotu koira, joka on asunut Suomessa vasta 3-4 kuukautta, on aivan eri tilanteessa kuin kotimainen luovutuskoira, joka on ollut perheessä 5 vuotta. Ensimmäistä vuotta pidetään yleisesti sopeutumisaikana, jonka aikana uudet ympäristöt kuormittavat koiraa tavallista enemmän.
Myös fyysinen terveys kuuluu taustaan. Ulkomailta tuoduilla koirilla voi olla tuontiin liittyviä terveystutkimuksia, loislääkityksiä tai rokotushistoriaa, joka poikkeaa suomalaisesta aikataulusta. Ennen hoitojaksoa rokotustiedot kannattaa käydä läpi eläinlääkärin kanssa, koska useimmat hoitolat edellyttävät voimassa olevaa DHPPi-rokotusta, monet myös kennelyskärokotusta, ja vaatimukset vaihtelevat hoitolasta toiseen.
Mitä rescue-koiran taustasta kannattaa kertoa hoitajalle
Hyvä hoitola kysyy itse paljon, mutta kaikkea se ei osaa kysyä. Omistaja tuntee koiransa laukaisevat tekijät, ja juuri ne ovat hoitajalle arvokkainta tietoa. Kirjallinen tiivistelmä toimii paremmin kuin pelkkä suullinen kertomus jättöhetkellä, koska tieto siirtyy silloin myös vuorossa olevalle toiselle hoitajalle.
Ammattilainen haluaa tietää vähintään nämä asiat:
Laukaisijat: äänet, liikkeet, esineet (harja, keppi, taluttimen kiinnitys) tai ihmistyypit, jotka pelottavat koiraa.
Käsittely: mihin kohtaan koiraa saa koskea, miten valjaat puetaan ja sietääkö koira kantamista tai pyyhkimistä.
Suhde muihin koiriin: leikkiikö, väistääkö vai reagoiko koira hihnassa tai aidan takana.
Ruoka ja resurssit: vartioiko koira ruokakuppia, luita tai makuupaikkaa.
Karkaamisriski: onko koira yrittänyt kaivaa, kiivetä tai pujahtaa ovesta.
Arjen rutiinit ovat yhtä tärkeitä. Jos koira syö vain rauhallisessa nurkassa tai rauhoittuu illalla tietyn peiton päällä, se kannattaa sanoa ääneen. Lisää käytännön vinkkejä löytyy artikkelista koiran tavat ja rutiinit hoitajan tiedoksi.
Jos koiralla on diagnosoituja terveysongelmia tai käyttäytymisen haasteita, joiden kanssa on työskennelty eläinlääkärin tai eläinkäyttäytymisterapeutin kanssa, heidän kirjalliset ohjeensa kannattaa antaa hoitolalle sellaisenaan. Hoitaja ei ole terapeutti, eikä hoitojakso ole oikea hetki aloittaa uutta käyttäytymisohjelmaa.
Myytti: hoitola ei ota koiraa, jos kerrot liikaa
Yleinen pelko on, että rehellinen kuvaus pelkoreaktioista tai näykkäisystä johtaa kieltävään vastaukseen. Siksi osa omistajista vähättelee: ”Se vähän murisee joskus.” Tämä kääntyy lähes aina koiraa vastaan.
Hoitola, joka tietää koiran rajat, pystyy useimmiten järjestämään yksilöaitauksen, rauhallisemman ulkoilualueen tai ulkoilun eri aikaan kuin ryhmällä. Hoitola, joka ei tiedä, laittaa koiran ryhmään ja huomaa ongelman vasta, kun tilanne on jo eskaloitunut. Silloin koira voi joutua lähtemään kesken jakson, ja omistaja saa puhelun lomakohteeseen.
Jos hoitola kieltäytyy, se on hyödyllistä tietoa sekin. Paikka ei vain sovi juuri tälle koiralle, ja on parempi tietää se ennen varausta kuin kesken matkan.
Millainen hoitolatyyppi sopii rescue-koiralle
Ryhmähoitola, jossa 10-20 koiraa liikkuu yhdessä, on monelle sosiaaliselle koiralle mainio. Rescue-koiralle, joka on vielä epävarma, se voi olla liikaa. Yksilöaitaus perinteisessä koirapensionissa tai pienen kotihoitajan luona antaa koiralle mahdollisuuden vetäytyä.
Kotihoito maksaa tyypillisesti 40-80 €/vrk, perinteinen pension 30-60 €/vrk ja maalaishoitola 25-50 €/vrk. Hinta ei yksin kerro sopivuudesta. Maalaismiljöön rauhallisuus voi sopia arkalle koiralle paremmin kuin Helsingin keskustan vilkas day care, mutta vain jos aidat ovat kunnossa. Moni katukoiratausta on taitava kiipeämään, ja 1,2 metrin aita ei aina riitä.
Kaikki lemmikkien hoitolat kuuluvat viranomaisvalvonnan piiriin, ja toiminnasta on tehtävä ilmoitus ennen aloittamista. Rescue-koiran omistajan kannattaa kysyä myös, onko hoitolalla sovittu päivystävä eläinlääkäriyhteys ja kuka on paikalla öisin.
Talvella huomioi lisäksi, että osa etelän maista tuoduista koirista ei ole tottunut pakkaseen. Lyhytkarvainen galgo tai podenco tarvitsee lämpimät sisätilat ja usein takin, vaikka hoitolan muut koirat ulkoilisivat Pohjois-Suomen pakkasessa ilman.
Askel askeleelta: näin valmistelet rescue-koiran hoitoon
Aloita valmistelu 4-8 viikkoa ennen hoitojakson alkua, sesonkiaikoina aiemmin. Varaa ensin tutustumiskäynti ilman koiraa ja kerro koiran tausta kasvotusten. Tuo seuraavalla kerralla koira mukaan lyhyelle käynnille, jossa se saa haistella tilaa ja hoitaja voi antaa namin ilman, että koiraan kosketaan.
Sen jälkeen tehdään kokeilujakso: ensin muutaman tunnin päivä, sitten yksi yö. Kokeilujaksoista kerrotaan lisää artikkelissa koiran totuttaminen hoitolaan lyhyillä kokeilujaksoilla. Pyydä kokeilun jälkeen hoitajalta suora palaute: söikö koira, nukkuiko se, miten se reagoi muihin koiriin.
Jättöpäivänä lyhyt ja rauhallinen hyvästi toimii paremmin kuin pitkä halailu portilla. Mukaan oma ruoka, tuttu peitto ja kirjallinen tietolomake. Arkojen koirien sopeuttamisesta lisää artikkelissa arka koira hoitolassa.
Yleisimmät virheet rescue-koiran hoitojaksossa
Ensimmäinen virhe on liian aikainen hoitojakso. Koira, joka saapui Suomeen kesäkuussa, ei välttämättä ole valmis viikon hoitolajaksoon heinäkuussa. Jos matka on vältettävissä, sitä kannattaa siirtää.
Toinen virhe on varmistaa vain rokotukset ja unohtaa käytös. Hoitolan lomake kysyy usein DHPPi-, rabies- ja kennelyskärokotukset sekä loishäädön, mutta vapaa tekstikenttä jää tyhjäksi. Juuri siihen kuuluu tieto siitä, että koira pelkää miehiä, joilla on lippalakki.
Kolmas virhe on vaihtaa välineitä juuri ennen hoitoa. Uudet valjaat tai uusi ruoka viikkoa ennen jättöä lisää koiran kuormaa turhaan. Testatut ja tutut tavarat ovat turvallisin valinta.
UKK
Pitääkö hoitolalle kertoa, jos rescue-koira on joskus purrut?
Kyllä. Puremahistoria vaikuttaa siihen, miten hoitaja käsittelee koiraa ja minkä koirien kanssa se sijoitetaan. Salaaminen voi vaarantaa hoitajan, muut koirat ja lopulta oman koirasi. Vakuutusasiat on myös hyvä selvittää etukäteen.
Kuinka pian adoption jälkeen rescue-koiran voi viedä hoitolaan?
Yksiselitteistä rajaa ei ole, mutta useimmille koirille muutama kuukausi vakiintunutta arkea ennen ensimmäistä yön yli -hoitoa on hyvä lähtökohta. Lyhyitä tutustumiskäyntejä voi aloittaa aiemmin. Jos koiralla on voimakasta erottamisahdistusta, keskustele ensin eläinlääkärin tai eläinkäyttäytymisterapeutin kanssa.
Sopiiko ryhmähoito rescue-koiralle?
Joillekin sopii erinomaisesti, erityisesti sosiaalisille koirille, jotka ovat eläneet laumassa. Arka tai muihin koiriin reagoiva koira hyötyy useammin yksilöaitauksesta ja rauhallisemmasta ympäristöstä.
Avoimuus on rescue-koiran paras turva
Rescue-koiran hoitojakso onnistuu, kun hoitaja tietää saman kuin sinä. Kerro laukaisijat, käsittelyn rajat ja rutiinit kirjallisesti, valitse hoitolatyyppi koiran mukaan, ei hinnan, ja anna koiralle aikaa tutustua paikkaan ennen pitkää jaksoa. Huolellinen valmistelu maksaa muutaman tunnin. Huonosti mennyt hoitojakso voi viedä koiran luottamuksessa kuukausia taaksepäin.